(Julkaistu Kotimaassa 24.3.2016)

Kun olen ollut mukana kirkollisessa hallinnossa, tutuksi on tullut aika monta toimintaan liittyvää ohjelmaa. Tällähän hetkellä toteutamme kokonaiskirkollisesti Kohtaamisen kirkko -strategiaa, jonka yhtenä ilmentymänä on ollut Vieraanvaraisuuden kirkko, parin viime vuoden kirkkohallituksen painopistealue. Kirkon sivuilta löytyy useita muitakin toteutettavia päämääriä ja tavoitteita lapsivaikutusten arvioinnista kirkon ympäristöjärjestelmän kautta reformaation merkkivuoteen. Ja tietenkin oma lempilapseni: kirkon saavutettavuusohjelma - saavu.


Tällaiset kirkkomme työtä johdattavat suunnitelmat eivät olleet mitenkään mielessä, kun viime pääsiäisenä kävin ensimmäistä kertaa Afganistanissa surmatun ystäväni Seijan haudalla. Tietenkin olisi voinut ajatella, että moni ohjelma liittyi tuohon hetkeen. Hautausmaan piti olla sähköpyörätuolilleni saavutettava, ympäristöjärjestelmä takasi hoidetut olosuhteet ja vieraanvaraisuutta sain kokea Seijan sukulaisten taholta haudalla käynnin jälkeen. Mukaan tietysti olisi voinut liittää kirkon lähetysstrategian; Seija teki kristillistä avustustyötä kirkon lähetysjärjestön kautta.


Siinä kyynelten keskellä kannatteleva voima oli kuitenkin, mitä Jeesus teki pääsiäisenä 2000 vuotta sitten. Hän sovitti ristinkuolemallaan meidän syntimme ja ylösnoustessaan voitti kuoleman. Siihen luottaen pystyin turvallisesti itkemään, kun sain uskoa jälleennäkemiseen kerran kirkkaudessa. Jälkeenpäin ajatellen olen hyvin onnellisessa asemassa, kun kristikunnan viesti on saavuttanut ystäväni sekä minut. Meillä on usko, luottamus ja turva meitä paljon suurempaan.


Sanoma kuoleman voittamisesta ja elävän yhteyden saamisesta kaiken Luojaan on ohjelma, jota ei ole millään muulla organisaatiolla tarjota kuin kristillisellä kirkolla. Vaikka kuinka hyvin kirkkomme tilat olisivat saavutettavia ja hautausmaamme täyttäisivät ympäristödiplomin vaatimukset, ei niillä olisi merkitystä, jos seurakuntamme eivät julistaisi ylösnoussutta Kristusta, kuoleman voittajaa.


Joskus nousee pelko, että sinänsä hyvää tarkoittavat ohjelmat jättävät varjoon sen kaikkein tärkeimmän. Kristillinen kirkko on kutsuttu viemään eteenpäin evankeliumia taivasten valtakunnan tulosta keskellemme tänne maanpäälle ja toivosta iankaikkisesta elämästä taivaassa Kristuksen ansiosta.


Pitäisikö kirkollamme olla sitten erikseen pääsiäisohjelma? Jos tähän on tarvetta, niin silloin olemme aika hukassa. Kaikkien ohjelmien pohjana pitää olla se, miksi kirkkomme on olemassa. Meidän tavoitteena on saada mahdollisimman moni yhtymään tänäkin pääsiäisenä raikuvaan riemuun: ”Kristus nousi kuolleista! Kuolemallaan kuoleman voitti; ja haudoissa oleville elämän antoi.”