(Julkaistu Ilkka 1.5.2016)

Tänään saamme juhlia vappua ylioppilasmeiningillä, aatteen merkeissä tai muuten vaan. Tähän päivään mielletään olennaisena osana kuuluvaksi poliittiset puheet, jotka aikaisempina vuosikymmeninä vielä selkeämmin kuin ehkä tänään keskittyivät työväen asemaan. Tuotiin yhtenä päivänä näyttävästi esille epäkohtia, joita alistettuna koettu kansanosa joutui kohtaamaan.

 Vapun perinteiseen poliittiseen puoleen kuuluu ajatus saada ääni niille, joilla se on heikko. Mietin, ketkä tänä päivänä eivät saa ääntänsä kuuluville. Se ei enää välttämättä ole työmarkkinajärjestöjen jäsenet. Omasta näkökulmastani aivan liian pienen vaikutusmahdollisuuden saavat he, jotka elävät yhteiskunnan palvelujen turvin. Heillä ei ole voimavaroja eikä joukkovoimaa saada ääntänsä tarpeeksi kuuluville. Meneillään olevissa mittavissa uudistuksissa näyttäisi olevan suuntauksena jättää monet peruspalvelut markkinoiden hoidettaviksi. Tällöin palvelujen lopullisen käyttäjän on vaikea vaikuttaa niiden toimivuuteen.

Ensimmäinen esimerkki on sote-uudistuksen yhteydessä toteutettava valinnanvapaus. Professori Mats Brommelsin johtama selvityshenkilöryhmä antoi maaliskuun väliraportissa ehdotukset malleiksi, kuinka valinnanvapaus toteutetaan. Hyvin pitkälle malleissa peruslähtökohtana oli jonkin verran terveyspalveluita käyttävä (toimeentuleva) kansalainen. Mallit ottivat huonosti huomioon paljon palveluja tarvitsevan todellisuuden. Heille kuitenkin palvelujen joustava sujuminen on usein perusedellytys mielekkään elämisen mahdollistumiselle, esimerkkinä vammaisten asumispalvelut. Palvelujen hyvä toteutuminen jätetään markkinoiden varaan, jotka tietenkin suuntaavat suurimmat voimavaransa tuottamaan palveluja isoille ryhmille.

Toinen esimerkki on liikkumisen osa-alueelta. Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt luonnoksen hallituksen esitykseksi eduskunnalle liikennekaareksi. Esitys on lausuntokierroksella toukokuun loppupuolelle asti. Siinä perusajatuksena on liikennetoimintojen luvanvaraisuuden höllentäminen, maksujen sääntelyjen poistaminen ja digitaalisten palveluketjujen mahdollistaminen. Markkinoita halutaan vapauttaa kilpailulle. Tämän esityksen toteutuessa jatkossa markkinat päättävät esimerkiksi siitä, kuinka paljon esteetöntä kuljetuskalustoa on ja mitä tällaisen käyttäminen maksaa.

Näissä molemmissa uudistuksissa on yhteistä se ajattelu, että kun vapautetaan säännöstelyä ja luodaan kilpailua markkinoille, niin silloin yhteiskunta toimii tehokkaimmin ja palvelee kansalaisiaan parhaiten. Luotetaan markkinavoimiin. Tämä järjestelmän tehokkuus varmaan on mahdollista toteutua niissä toiminnoissa ja palveluissa, joissa on paljon käyttäjiä. Kun on riittävästi käyttäjämassaa, kilpailu tulee suuntautumaan varmaan myös laadullisiin tekijöihin, ei pelkästään hintaan.

Mutta miten käy pienten, haavoittuvien käyttäjäryhmien, joille palvelujen toimimattomuus mielekkäästi voi rampauttaa jokapäiväisen elämisen? Kuka pitää heidän vappupuheensa?