(Julkaistu Kotimaassa 23.6.2016)

Juhannus ja ylipäätään kesä on sellaista aikaa, johon kasaantuu helposti paineita, kuinka sen viettää. Ajanjakso on kuitenkin Pohjolan vuoden kiertokulussa poikkeuksellinen. Päivien valoisuus, vihreän luonnon kauneus ja kesän lämpö ovat meille niin paljon nautintoa ja voimaa antavia, että ei halua menettää yhtään hetkeä. On tarve ottaa kaikki mahdollinen irti, mitä on tarjolla.

Meille on syntynyt tapoja, joiden kautta kesänautintoja hyödynnetään: juhannuksena kesämökkimaisemiin jonnekin järven rannalle, viikonlopputapahtumaan virkistymään ja näkemään tuttuja sekä kiertoajelu sukulaisten luona. Suunnitelmien toteutuminen varmistavat kesän onnistumisen. Mutta mitä jos ei olekaan mahdollista toteuttaa totuttuja kuvioita? Olosuhteet ovat muuttuneet tai tulee yllättäviä esteitä. Onko silloin kesä pilalla?

Omaan juhannukseeni ja kesään on olennaisena osana kuulunut lapsuudesta lähtien Virroilla oleva kesämökki. Pari kesää on jo ollut outoa, kun ei ole ollut mahdollisuutta vierailla Kesäniemen niin paljon muistoja liittyvissä maisemissa.

Tämän vuotinen kesänviettoni suunnittelu toi taas olooni jonkinlaista ahdistusta. Huomasin, että olin jäämässä menneisyyden vangiksi. Ajatukset tahtoivat pyöriä ainoastaan niiden asioiden ympärillä, mitkä eivät enää olleet toteuttamiskelpoisia. Niihin, joiden olin tottunut tuovan sen oikean kesän tunnun.

Hätkähdin tätä kolumnia miettiessäni, kuinka monta kertaa olenkaan tuonut esille eri yhteyksissä tosiasian: elämässä kannattaa keskittyä nykyhetken tarjoamiin vaihtoehtoihin. Takuuvarma surkean olon luoja on ikävöidä menneisyyttään, jossa oli toisenlaiset mahdollisuudet tai verrata itseään lähipiiristä löytyviin paremmin menestyviin ihmisiin. Tällaiset vertailut aiheuttavat sen, että jotakin menee varmasti ohi, mitä nyt tässä tilanteessa olisi toteuttamiskelpoista.

Elämässä tapahtuu vääjäämättä muutoksia. Niiden jälkeen, varsinkin silloin kun ne ovat negatiivispainotteisia, rehellinen todellisuuden hyväksyminen ei ole läheskään aina helppoa. Se vaatii voimavaroja, joita ei tuosta noin vain löydä itsestään.

Joudun kysymään, muistanko tarpeeksi usein ja täydellä luottamuksella kääntyä elämääni ohjaavan Jumalan puoleen: ”Auta minua mieleni muutoksessa, että osaisin nähdä kirkkaana niitä mahdollisuuksia, mitä olet minulle suonut juuri tänä päivänä ja vapautuisin jossittelun kurimuksesta.” Luojan luoma kaunis kesä on yhtälailla olemassa, vaikka siitä nauttimiseen ei olisi mahdollisuutta ’vanhaan hyvään tapaan’.

Tervetuloa moikkaamaan, jos löydät minut joltakin Helsingin rannalta onkimasta ja nauttimasta ihanasta Suomen suvesta.